Wis 16

Näytetään eroitus uskovaisten kurituksen ja uskottomain rangaistuksen välillä. 1Sentähden he senkaltaisilla rangaistiin, joita he ansainneet olivat, niin että he paljoilta pedoilta vaivattiin. 2Jota vitsausta vastaan sinä teit kansalles hyvää, ja valmistit heille himoruokaa, peltokanoja ravinnoksi, jota he himoitsivat, 3Että ne, jotka sitä ruokaa himoinneet olivat, piti senkaltaisten annettuin ja säättyin peltokanain kautta oppiman itsensä pitämään pois luonnollisista tarpeista; mutta muut, joilla vähä aikaa puuttumus oli, piti uudesta elatuksesta osallisiksi tuleman. 4Sillä sen piti niin tapahtuman, että heille, jotka niin julmasti tekivät, piti senkaltainen puuttumus tuleman, joka ei pitänyt lakkaaman; mutta näille ainoastaan osoitettiin, kuinka heidän vihollisensa tulivat vaivatuksi. 5Tulivat myös näille pahat ja julmat pedot ja pahoilta kärmeiltä pistettiin ja turmeltiin: 6Ei kuitenkaan ollut se vitsaus kauvan, vaan he olivat vähän aikaa peljätetyt parannukseen; sillä heillä oli terveyden merkki, että heidän piti ajatteleman sinun käskyjäs sinun laissas. 7Sillä jotka käänsivät itsensä sen merkin puoleen, ne tulivat terveeksi, ei katsomisella, 8Vaan sinun kauttas, joka olet kaikkein vapahtaja; jolla sinä osoitit meidän vihollisillemme, että sinä olet se, joka autat kaikesta pahasta. 9Mutta ne heinäsirkoilta ja kärpäsiltä kuoliaaksi purtiin, ja ei taitaneet apua löytää hengellensä; sillä he olivat sen ansainneet, että heidän piti sillä vaivatuksi tuleman. 10Mutta sinun lapsias ei taitaneet ne myrkylliset lohikärmetten hampaat vahingoittaa; sillä sinun laupiutes tuli heille avuksi ja paransi heitä. 11Sillä sentähden he niin rangaistiin ja kohta parattiin jälleen, että he oppisivat ajattelemaan sinun sanaas, ja ettei he niin syvältä unhotukseen tulisi, vaan pysyisivät huikentelematta sinun hyvissä töissäs. 12Sillä ei yrtit eikä voiteet heitä parantaneet, vaan sinun sanas, Herra, joka kaikki parantaa. 13Sillä sinun hallussas on sekä elämä että kuolema, ja sinä johdatat helvetin portille, ja sieltä ylös jälleen. 14Mutta jos ihminen jonkun tappaa pahuudellansa, niin ei hän taida tuoda jälleen henkeä, joka siitä on lähtenyt, eli palauttaa sielua, joka eroitettu on. 15Mutta mahdotoin on välttää sinun kättäs. 16Sillä jumalattomat, jotka ei tahtoneet sinua tuta, hosuttiin sinun voimallisella käsivarrellas, kuin he hirmuisella sateella, rakeella, vedellä, jota ei he paeta taitaneet, vaivattiin, ja tulella kulutettiin. 17Ja se oli kaikkein kamalin, että tuli enimmästi paloi vedessä, joka kuitenkin kaikki sammuttaa; sillä maailma sotii vanhurskasten edestä. 18Toisinaan oli tulen liekki niin masia, ettei se polttanut niitä petoja, jotka jumalattomille lähetettiin, vaan että heidän itse nähdä täytyi heitänsä Jumalan tuomiolta niin rangaistavan. 19Toisinaan paloi liekki vedessä vastoin tulen voimaa, että hän väärän suvun maan päältä hukuttais. 20Sitä vastaan ruokit sinä kansas enkelein rualla, ja lähetit leipää taivaasta ilman työtä valmistettua, joka taisi antaa kaikkinaista himoa, ja oli jokaiselle hänen makunsa jälkeen. 21Sillä jos sinuun turvataan, ilmoittaa se sinun lapsilles, kuinka makia sinä olet, ja jokainen teki siitä, mitä hän tahtoi, niinkuin hänen himonsa oli, että se niin ja niin maisti. 22Mutta näille pysyi lumi ja jää sulamatta tulessa, että he olisivat ymmärtäneet, kuinka tuli, joka rakeissa paloi, ja sateessa leimahti, turmeli vihollisten hedelmät. 23Että vanhurskaat olisivat ravituksi tulleet, täytyi sen voimiansa unohtaa. 24Sillä koska luontokappale sinua palvelee niinkuin Luojaansa, on se voimallinen rankaisemaan vääriä, ja asettaa itsensä niille hyväksi, jotka uskovat sinun päälles. 25Sen tähden se antoi itsensä silloin moneksi muuttaa, ja oli sinun lahjalles kuuliainen, joka kaikki ravitsee, itse kunkin tahtonsa jälkeen, niinknin joku sitä tarvitsi. 26Että sinun lapses, joita sinä, Herra, rakastit, oppisivat, ettei kasvanut hedelmä elätä ihmistä, vaan sinun sanas ne ravitsee, jotka uskovat sinun päälles. 27Sillä se, joka ei tulelta kulutettu, suli kohta vähästä auringon paisteesta, koska se palavaksi tuli, 28Että ilmoitettaisiin, että sinua pitää kiitettämän jo ennenkuin aurinko nousee, ja astuttaman sinun etees päivän valjetessa. 29Sillä kiittämättömän ihmisen toivo pitää hukkuman niinkuin härmä talvella, ja vuotaman pois niinkuin kelvotoin vesi.